Bikepacking-kilpailun voittaminen

Jos nautit gravel-kisaamisesta, olet saattanut pohtia bikepacking-kisaan osallistumista seuraavana isompana haasteenasi. Lajin kasvaessa kilpailuja järjestetään yhä enemmän, minkä ansiosta voit valita kilpailun lähempänä tai kauempana.

”Törmäsin kilpailuun Instagramissa ja kuvat saivat minut ihastumaan välittömästi!” Jonas nauraa selittäessään kuinka hän sai kuulla kisasta ensi kertaa. ”Alue on upea, sillä on hienoja sorateita ja se ei ole niin korkealla, että tarvittaisiin alppilajeihin suunniteltua välineistöä. Siksi päätin suunnata matkaan jo valmiiksi omistamillani varusteilla.”

Seven Serpents -reitti alkaa Slovenian Ljubljanasta ja päättyy Italian Triesteen. Vaikka etäisyys alkupisteestä loppupisteeseen on linnuntietä vain 100 km, kuljettaa kisa osallistujia yli 800 km matkan kaikkiaan seitsemän välipysähdyksen kautta.

Pysähdyksissä vietettävän ajan hallinnoiminen on bikepacking-kilpailun aikana ensiarvoisen tärkeää voittamista silmällä pitäen. Kaikki aika, jota kuljettaja ei käytä ajamiseen, on pitkällä tähtäimellä häntä vastaan. Jonas tiesi, että hänen oli ajettava oman jaksamisensa rajoissa, jotta hän selviäisi koko 800 km raskaan reitin. Lisäksi viimeinen lauttayhteys toiselta saarelta takaisin mantereelle lähti kello seitsemän illalla. Jos hän jäisi sen kyydistä, hänen olisi odotettava seuraavaan aamuun päästäkseen vesistön ylitse.

”Tiesin, että jos ottaisin klo 14 lautan ensimmäiseltä saarelta, minulla olisi toisen saaren 80 km mittaiseen matkaan viisi tuntia, mikä tuntui pitkältä ajalta”, Jonas kertoo. ”Päästyäni toiselle lautalle olin aivan loppu”, hän myöntää muistellessaan uskomattoman haastavaa maastoa. Jonaksen epäonneksi sataman pizzeria oli sulkeutunut ennen hänen saapumistaan, joten hään päätyi syömisen sijaan lepäämään.

Bikepacking-kilpailuissa nukkumisstrategiat saattavat olla hyvinkin mielenkiintoisia. Nukkuminen kun on aina vaihtokauppaa jatkuvan etenemisen ja toisaalta vauhtia parantavan palautumisen välillä. Siitä, kannustaako tämä kuljettajia ajamaan väsyneinä, käydään jatkuvaa keskustelua (joissakin kisoissa on pakolliset lepotauot), mutta useimmat kuljettajat nukkuvat vähintään muutaman tunnin yössä.

”Nukkumapaikan valmisteleminen vei minulta liian kauan, nukuin neljä tuntia ja pakkaamisessa meni jälleen liian kauan ajatellen viimeisen 280 km ajamista”, Jonas spekuloi kysyttäessä missä hän voisi parantaa seuraavaa kertaa ajatellen. ”Päivällisen jättäminen väliin ei auttanut [ajamista seuraavana aamuna], joten myös pysähdys kaupassa vei minulta kallisarvoista aikaa!”

Tarinan opetus: pidä pysähdykset lyhyinä ja tehokkaina.

"Päädyin Canyon Grizliin, koska halusin pyörääni lisätangot", Jonas toteaa avatessaan pohdintaansa Grizlin ja Canyon Grailin välillä. Hän otti huomioon myös Grailin ohjaamon mukanaan tuoman mukavuuden, mutta leveämmät renkaat ratkaisivat valinnan näiden kahden gravelpyörän välillä.

”Kun ylitin Kroatian rajan, ajattelin ’Hmm, minulla on 40 mm renkaat, mutta nyt kaipaisin kyllä 50 mm renkaita!’”, hän nauraa kuvaillessaan valtavia kiviä ja kuoppia, jotka näki edessään. Jonas selvisi, mutta antoi lopulta periksi parin tunnin unille.

”Ensimmäisen yön kahden tunnin unien jälkeen saavuin ensimmäiselle saarelle ja ajattelin ’En tarvitse vain 50 mm renkaita, vaan takajousitetun maastopyörän’, koska reitti muuttui tällöin todella vaativaksi”, hän lisää.

Bikepacking-kilpailuun parhaan pyörän valitseminen voi olla varsin haastavaa, jollet tunne ajettavaa maastoa. Koska kisa järjestettiin ensimmäistä kertaa, ei ollut mahdollista tavata kisan aiemmin ajaneita kuljettajia ja haastatella heitä asian tiimoilta. Sopivin valinta voi olla täydellinen 60 % kisasta. Mutta 40 % reitistä saatat olla sitä mieltä, että toinen pyörä olisi kuitenkin voinut olla parempi valinta. Ja koska bikepacking-kilpailut ovat itsenäisesti suoritettavia, ei mukana voi olla pakettiautoa, josta kaivaa esiin vaihtopyörä. Lopulta kyse on siis kompromissista ja useimmiten paras bikepacking-pyörä on se, joka sinulla sattuu valmiiksi olemaan.

Fysiikan lakien vuoksi ne kuljettajat, joilla on vähemmän kannettavaa, ovat nopeampia (olettaen, että muut muuttujat pysyvät samoina). Nopeuden ylläpitäminen on yksinkertaisesti tehokkaampaa kevyemmän taakan kanssa. Päiviä jatkuvan pyöräilemisen näkökulmasta kevyempien ajovaatteiden ja tarvikkeiden valitseminen on muutoinkin tehokkuutta parantava ratkaisu.

Tälläkin on kuitenkin hintansa.

Kevyemmät varusteet ovat kalliimpia ja joskus vähemmän mukavuuspainotteisia. Jos haluat ja pystyt käyttämään rahaa tarvikkeisiin, joiden avulla uskot saavuttavasi tavoitteesi helpommin, löytyy verkosta valtavasti mahdollisimman keveitä varusteita käsittelevää materiaalia.

Bikepacking-varustelistan kokoaminen on hyvä tapa aloittaa kisaan valmistautuminen. Kirjaa ylös kaikki, mitä suunnittelet ottavasi mukaan ja karsi sitten listasta kaikki paitsi välttämätön. Mitä ilman et yksinkertaisesti pärjää? Kun olet tyytyväinen listaasi, suuntaa yön yli kestävälle retkelle varusteiden kanssa ja pohdi jäikö jotain puuttumaan vai voisiko jotain kuitenkin jättää pakkaamatta mukaan. Älä muuta mitään liian lähellä kisan alkua ja suunnittele miten pakkaat bikepacking-laukkusi asianmukaisesti.

Jonas kommentoi omia varusteitaan toteamalla, että hän toivoo pakanneensa mukaan vähemmän ja vaihtaneensa juomapullot juomarakolla varustettuun reppuun. Lopulta hän kuitenkin päätti olla investoimatta enempiin tarvikkeisiin ja käytti sen sijaan jo olemassa olevia.

Bikepacking-reitit vaihtelevat vaikeustasoltaan, pituudeltaan mutta myös ajettavuudeltaan. Esimerkiksi bikepacking.com-sivuston reiteistä näkee kuinka suuri prosenttiosuus reitistä on todella ajettavissa pyörän kanssa. Vaihtoehto ajamisella on luonnollisesti pyörän taluttaminen tai kantaminen. Englanniksi tätä kutsutaan leikkisästi termillä ’hike-a-bike’.

Kun polku muuttuu liian haasteelliseksi ajaa, on aika laittaa vaihtoehtoiset lihakset töihin eteenpäin pääsemiseksi. Karttaa tutkimalla voi usein selvittää missä tällaisia osuuksia on. Kiinnitä huomiota korkeuskäyriin reitin tai polun tyyppiin (jos kartta antaa siitä tarkempaa tietoa). Myös muiden kuljettajien ajat tietyillä segmenteillä voivat kertoa reitin kunnosta ja laadusta.

Kroatian puolella reittiä sijaitseva Krkin saari antoi Jonakselle mahdollisuuden kokea todellisen hike-a-bike-kokemuksen. ”Tiesin, että reitillä on osuus, jota ei voi ajaa. Kyse oli todella jyrkästä rinteestä ja patikointipolusta”, hän kertoo myöntäessään samalla asuneensa aivan liian kauan Hampurissa, jossa on erittäin tasaista ja vuoret loistavat poissaolollaan. ”Olen tottunut ajamaan pyörääni, en kantamaan sitä. Tässä kohtaa [kisaa] edes pyörän taluttaminen ei tullut kyseeseen, koska polku oli täynnä valtavia kiviä! Listallani onkin nyt opetella kantamaan pyörää kilometrin verran!”

Seuraa RAD RACEa Instagramissa lukeaksesi lisää heidän seikkailuistaan:

Sieh dir diesen Beitrag auf Instagram an

Ein Beitrag geteilt von RAD RACE (@radrace)