Kulissien takana: Tiffany Cromwellin ensimmäinen gravelkausi
Tiffany jakaa kokemuksiansa siirtymisestä maantiepyöräilyn huipulta aloittelijaksi gravelkisaamisen maailmassa.
Tiffany Cromwell on yksi ammattilaiskisojen kärkijoukkojen kunnianhimoisimmista kuljettajista. Hän aloitti ammattilaisuransa 2010 ja on kerännyt arvokasta kisakokemusta jo vuosikymmenen ajan. Nyt hän haluaa jatkaa menestystarinaansa yhtenä Canyon//SRAM Racing -tiimin avainkuljettajista.
Tähän asti hän on niittänyt menestystä maanteillä, mutta viime aikoina tulosta on syntynyt myös gravelissa. Voittamalla Kansasissa järjestetyn Belgian Waffle Riden finaalin Tiffany todisti, että ammattilaiskuljettajana on mahdollista tasapainotella molempien lajien huipulla.
Tapasimme Tiffanyn Canyon Grail CF SL 7 Race CSR -pyörän – jolla Tiff on itsekin ajanut – julkaisun alla ja keskustelimme siitä kuinka hänen gravel-kautensa on mennyt ja millaisia suunnitelmia hänellä on tuleville vuosille.
Mistä pidät eniten gravelissa ja miksi?
Pidän sitä, että gravelpyörä mahdollistaa ajamisen tavallista pidemmälle ja suuntaamisen tuntemattomillekin teille. Se tuo varmuutta, jonka turvin uskaltaa kääntyä päätieltä kohti tuntematontakin kulmakuntaa vailla pelkoa siitä, että päätyy soratielle, koska pyörä pärjää upeasti silläkin. Vertaa tätä siihen, kun olet ajamassa maantiepyörälläsi – silloin läsnä on aina pieni huoli siitä, että pyörälle sattuu jotakin, jos olosuhteet ovat kehnommat. Minusta tuntuu, että gravelpyörän kanssa ajaessa on helpompi seikkailla. Jättää ruuhkaiset tiet taakseen ja nauttia sekä asfaltista että sorateistä.
Pidän sitä, että gravelpyörä mahdollistaa ajamisen tavallista pidemmälle ja suuntaamisen tuntemattomillekin teille.
Tiffany Cromwell - Canyon//SRAM Racing
Mistä pidät eniten gravelkisaamisessa ja miksi?
Rakastan gravelkisaamisen ilmapiiriä ja toverillista henkeä. Jokainen tuntuu olevan paikalla nauttiakseen ajamisesta, eikä paikalla sellaisia suuria egoja kuin maantiepyöräilyssä. Gravelissa on myös aitoa yhteisöllisyyden tuntua ja vähemmän tuomitsemista. Pidän lisäksi siitä, että kisan jälkeen ihmiset haluavat usein jäädä viettämään aikaa keskenään vaikkapa muutaman oluen merkeissä. Kisaaminen on sekä hauskaa että haastavaa ja minusta on mahtavaa, että gravelmaailmaan on helppo astua ja se sopii miltei kaikille. Voit olla mukana kilpaillaksesi ja taistellaksesi voitosta tai vain nauttia ajamisesta yhdessä ystäviesi kanssa ja haastaa itsesi ylittämään kisan maaliviivan. Gravelkisaaminen on paljon maantiekisaamista rennompaa.
Mikä on haastavinta gravelkisaamisessa ja miksi?
Gravelkisat ovat keskimäärin hyvin pitkiä ja niissä ajetaankin yleensä kisasta riippuen 5–10 tuntia tai vieläkin pidempään. Vertailun vuoksi maantiekisani ovat yleensä 3–4 tunnin mittaisia, joten se on todella vaatinut totuttelua. Kuten monissa massatapahtumissa, kisan aloittavat miehet, jolloin naisena paras taktiikka on yrittää pysytellä kintereillä niin pitkään kuin mahdollista ja olla viimeinen kisaa jatkava nainen voittaakseen kilpailun. Valitettavasti se tarkoittaa sitä, että minun on usein ajettava äärirajoillani tai vielä kovempaa kisan alussa ja ylläpidettävä tuota vauhtia mahdollisimman pitkään, mikä tekee kisaamisesta melko haastavaa.
Monissa gravelkisoissa kuljettajat ovat omillaan, mikä tarkoittaa sitä, että sinun on kannettava mukanasi kaikki ruokasi ja juomasi ja korjattava kaikki kisan aikana mahdollisesti sattuvat rengasrikot tai mekaaniset ongelmat. Tämä taas täytyy ottaa huomioon omaa kisastrategiaa suunnitellessa. Tällaisista asioista ei tarvitse välittää maantiekisoissa, koska meillä on aina tiimimme täysi tuki ruoan ja mahdollisten vikatilanteiden osalta.
Aikaiset lähdöt ovat olleet minulle aina haastavia. Monet kisat alkavat auringon noustessa, jolloin tavallisesti tankkaan kisaa varten aamun varhaisina tunteita ja yritän parhaani mukaan sulatella ruokaa ennen varhaista starttia. En ole aamuihminen ja tätä gravelkisaamisen ominaispiirrettä ajatellen minulla on vielä parannettavaa.
Miten neuvoisit kuljettajaa, joka haluaa aloittaa gravelin ajamisen tai kisaamisen?
Sanoisin, että paras neuvo on vain aloittaa ja kokeilla. Suunnittele reitti, joka etenee sorateitä pitkin, tai aloita lyhyemmiltä gravelreiteiltä. Siirry sitten hiljalleen seikkailullisemmille reiteille ja kokeile ajamista myös poluilla tai kivikkoisemmassa tai teknisemmässä maastossa.
Älä turhaan pelkää eksymistä tai mukavuusalueeltasi poistumista. Gravelkisaamisen aloittamiseksi sinun ei tarvitse kuin etsiä sopiva kilpailu ja ilmoittautua. Useimmissa gravelkisoissa on eri mittaisia reittejä, mikä tarkoittaa sitä, että voit aloittaa lyhyemmällä matkalla ja edetä rauhassa kohti päämatkaa. Älä hyppää heti syvään päätyyn, vaan aloita suuren kisan sijaan pienemmästä. Älä myöskään pelkää kysyä: gravelkuljettajat ovat oman kokemukseni mukaan aina innokkaita auttamaan ja jakamaan neuvoja – olipa kyse tankkausstrategioista, rengaspaineista tai siitä, mikä olut kannattaa nauttia kisan jälkeen! Yhteisössä on todella toverillinen henki.
Kuinka maantiekisaamisesta oppimasi on hyödyttänyt gravelkisaamisessa?
Minusta monet ryhmäajotaitoni ovat ollet hyödyllisiä myös gravelkisaamisessa – erityisesti kisan alkuvaiheessa, kun kuljettajat ajavat vielä yhtenä suurena ryhmänä. Siitä, että tietää kuinka käyttää pyörän kiekkoja päästäkseen edellä ajavan imuun tai muuten suojaan tuulelta, on myös kiistatonta etua. Monet gravelajajat ovat todella vahvoja, mutta ilman kokemusta maantiepyöräilystä he eivät välttämättä pysty höydyntämään siitä saatavia ryhmäajotaitoja ja menettävät tässä yhden kilpailuedun. Uskon, että taktisista taidoistani on myös apua. Ymmärrän paljon kilpailemisesta ja voin käyttää sitä tietoa hyödykseni, kun tavoitteena on kilpakumppanien päihittäminen. Lisäksi osaan asemoida itseni optimaalisesti joukkoon, kun kilpaillaan ryhmäsprintin voitosta.
Kuinka harjoitteleminen eroaa maantiepyöräilystä?
Suurin ero on matkojen pituuksissa ja siinä, että ajetaan myös maastossa. Gravelkisaamisessa on tärkeää, että vietät mahdollisimman pitkiä aikoja pyöräsi selässä. Harjoitteleminen ei myöskään ole niin tarkkaa kuin maantiepyöräilyssä. Gravelissa ei esimerkiksi tarvitse ajaa intervalleja. Koska useimmat kisat ovat pitkiä, on tärkeää kehittää kestävyyttä vaihtelevilla alustoilla ja tehoa niin soralla, maapintaisilla teillä kuin pehmeämmilläkin alustoilla. Maantiekisaan harjoitteleminen on paljon tarkempaa, koska siinä vaaditaan erilaisia taitoja ja kykyä säädellä omaa vauhtia.
Mikä on lempipaikkasi kisata gravelpyörällä ja miksi?
Luonnollisesti pidän kisaamisesta kotikaupungissani Adelaidessa tai oikeastaan missä tahansa Australiassa. Haluaisin myös kisata gravelpyörällä Skandinaviassa. Islannissa järjestetään kisaa, joka vaikuttaa todella upealta – siellä ajaminen olisi varmasti hauskaa!
Gravelkuljettajat ovat aina valmiita jakamaan neuvoja kaikkeen graveliin liittyvään – aina siihen asti mikä olut on paras nautittavaksi kisan jälkeen!
Tiffany Cromwell - Canyon//SRAM Racing
Mitä suunnitelmia sinulla on vuodelle 2022 ja kuinka aiot tasapainotella gravelin ja maantien välillä?
Emme ole vielä ehtineet istua alas tekemään vuoden 2022 suunnitelmia. Suunnitelmissa on kuitenkin gravelia ja maantieajoa yhdistelevä ohjelma. Haluan yhä osallistua suurimpiin maantiepyöräilytapahtumiin, kuten kevään klassikoihin, Tour de France Femmesiin ja maailmanmestaruuskisoihin [jotka järjestetään vuonna 2022 Tiffanyn kotipaikassa Australiassa]. Parhaassa tilanteessa maantiekisakalenteristani löytyisi sopivia välejä, joina voisin vaihtaa vapaammalle ja osallistua gravelkisoihin. Ja tietysti UCI:lta on tulossa ”World Calendar for Gravel” ja gravelin maailmanmestaruuskisat, joihin haluan tutustua ennen kuin teen tarkempia valintoja kisoista, joihin haluan osallistua.
Odotan innolla vuotta 2022 ja sen mukanaan tuomia kisoja, niin gravelissa kuin maantiellä.
Oliko tästä artikkelista apua?
Kiitos palautteestasi