Nopeuden salaisuudet Alec Briggsillä

Tasapaino "tarpeeksi nopean" ja "liian nopean" välillä on jännittävä. Se on eräänlaista dopamiinia, tunne jota jahtaan usein. Mutta ei ole väliä, ajatko mutkassa vai suoralla, 30 km/h vai 120 km/h – voit aina antautua tunteelle: ”Hei, nyt ajetaan lujaa!”

Pyöräillessä nopeuteen on suhtauduttava terveellä pelolla. Jos jätät sen huomiotta tai otat sen itsestäänselvyytenä, se voi kääntyä sinua vastaan. Täydelliseen kaavaan sisältyy rajojen kunnioittaminen, mutta niiden venyttämistä äärimmilleen ei saa pelätä.

Se ei ole riski. Laskelmoimalla voit päästä pidemmälle riskeeraamatta kaikkea. Kysymys siitä pystynkö vielä hieman parempaan on aina läsnä. Kauneus piilee siinä ettet ole koskaan varma pitävätkö laskelmasi paikkansa.

Voin kallistaa mutkaan, tuntea renkaiden alkavan liukua... ”oho, siinä on raja”, ja otan sen huomioon. Melkein pidän siitä, että niin käy – se ei saa minua perääntymään, vaan haluamaan jatkaa. Sinun täytyy kokeilla rajoja, ja hetkellä jolloin raja ylittyy, saat sen selville.

Näen pyöräilyn shakkipelinä. Kyse ei ole vain siitä, että on nopein maaliviivalla. Se on yhdistelmä ajotaitoa, tehokkuutta, voimaa ja vahvuutta, sekä hienostuneisuutta ja teknistä kyvykkyyttä. Kaikki nämä asiat auttavat yhdessä saavuttamaan optimaalisen nopeuden.